Uutiset Kamara Keikat Julkaisut Media Galleria Yhteys

Archaic

Suomenkielinen raskas rokki ja metalli on noussut listamusiikiksi viime vuosien aikana. Timo Rautianinen & Trio Niskalaukaus, Kotiteollisuus ja Mokoma ovat varmasti tuttuja nimiä kaikille, jotka tätä lukevat. Näin myös Kamaran ukoille. Sen verran 'Tämäkin vielä' kuulostaa edellä mainittujen bändien sekoitukselta. Niin hyvässä kuin pahassakin.

'Hohto' aloittaa minialbumin harvinaisen ärsyttävällä riffillä (ehkäpä pikkaisen punk), joka pian muuntuu rankemmaksi, kovin Kotiteollisuusmaiseksi. Juha Minkkisen (myös kitara) laulu kuulosta melkoisesti itseltään maestro Hynysen nasaalilta. Menevää musiikkia, ei siinä mitään, mutta vasta kertosäe iskee pöytään isompaa korttia. Ja millä tavalla! Perkele, tämähän tarttuu kuin hyppykuppa. Laulukin tulee pontevammin, tosin taustalaulun avustuksella. Yksinkertainen, täysin kertosäkeellä hengittävä aloitus. 'Kuolon kehä' menee suoraan rankemmalle osastolle, esitellen thrash-vaikutteista kitarariffittelyä. Hyvän alkusykkeen jälkeen nasaalilaulu ja tylsä tom-komppi tuntuu tylsältä, mutta onneksi biisi pääsee takaisin jaloilleen pian. Taas tarttuva kertosäe, mutta onneksi täysin eri tyyliin kuin 'Hohdossa'. Nyt lähinnä suoraa huutoa (ehkä liian voimakas sana), jota Mister Wilskalta kuulostava örähtely painottaa. Kovin Metallican 'Creeping Death'in alun kuuloinen kohta parin minuutin kohdalla sai minut hymyilemään. Nimibiisi lähtee thrashisti käyntiin, eikä pahemmin luovukaan meiningistään kuten edeltäjänsä. Jälleen kerran mieleenpainuva kertosäe, ehkäpä paras tällä lätyllä; vihdoikin laulussa alkaa olla palleroa. 'Härkää sarvista' etenee tasaista tahtia, mutta käy hieman tylsäksi ennen loppua. Vähiten tarttuva biisi. 'Hopea' lienee rokein biisi, vaikka biisi alkaakin hyvällä metalliriffillä. Sen jälkeen meininki löystyy ja kertosäe on jo melkeimpä poppia. Kitarasoolokin kuullaan, vihdoinkin, ja metallinmakuinen lopetus.

Saundit ovat kohdallaan. Soittimet kuuluvat hyvin ja laulu myös. Kitarat ovat mukavan rouheat ja basso jytisee munakkaasti. Rummut kuulostavat tiukoilta, kuten asiaan sopii. Hengenvedot on jätetty levylle, joten fiilis on sopivan "live". Soitanta pelaa kaikin puolin hyvin, ilman mitään temppuiluja. Kansi ei karuudessaan oikein toimi, mutta sanoitukset löytyvät. Eivät oikein hetkauta minua, vaikka eipä niissä mitään moittimistakaan liene.

Kamaran pelinavaus on mukiinmenevä tapaus. Varmasti iskisi enemmän, jos kumoaisi muutaman mukillisen ennen kuuntelua. Kun tämä suomenkielinen kama ei Timo Rautiainen & Trio Niskalaukausta lukuunottamatta (ja heiltäkin lähinnä vain ne pari ensimmäistä täyspitkää) oikein nappaa, niin tämä on vähän niin ja näin. Menettelee, mutta lisää omaa pitäisi löytää seuraavalle julkaisulle. Helppoa, tarttuvaa, mutta valitettavan nopeasti läpikotaisin kaluttua.

Jani Laine/ Archaic Metallurgy



Takaisin

Keikat:

9.02.13 Pub Katse, Jyväskylä, w/ Darkened Souls

Kaikki keikat löydät täältä.
---------------------

Uusi levy Painajaismaa nyt ulkona!




Tilaa omasi täältä: